Kotiin

Lippu on tilattu huomiseksi. Vuorokauden mittainen kotimatka julkisissa kulkuväineissä on edessä, kannettavaa on kaksinkertaisesti kuin tullessa. Mukavaa on ollut matkalla, yhtä mukavaa päästä kotiin. Odottelen pääseväni luovaan, itselliseen työhön. En ehtinyt nähdä miltä Ekokylän ympäristön, tavallisesti runsas puolukkasato tänä vuonna näyttää. Surahammarin ympäristön tiheissä metsissä puolukoita on liian vähän minun makuuni.


Vauva tuli luontevasti kotiinsa. Isoveli suhtautui hienosti, selitti vähän tavaroistaan, että ne ovat hänen. Oli liikuttavaa nähdä veljesten ensi kohtaaminen. Vaikka se oli vähäeleistä, siihen sisältyi merkityksiä. Tässä tuli sellainen kaveri, jonka kanssa on selvittävä seuraavat parikymmentä vuotta ainakin. Hyvässä lykyssä enemmänkin, koko loppuikä.

Olen sitä mieltä, että sisarusten välit huonontuvat huonoissa oloissa, taloudellisissa tai muissa vaikeuksissa. Vaikka itse omalta osaltani en osaa pahoitella elämäni kolhuja, en usko että onnettomuuksia välttämättä tarvitaan. Niitä tulee joka tapauksessa. Varmaankin on täysiä sunnuntailapsiakin ja periaatteessa he ovat ehkä sietämättömiä.