11.9.04

Ihmistaimi

Voiko olla hienompaa elämystä kuin pitää sylissään pientä ihmisen alkua, jolla koko elämä edessään. Isovanhempana ei ole vastuuta, saa vain nauttia.

Pieni poika oli hyvin muodostunut, pitkät sormet ja varpaat. Ihossa oli naarmuja ja ryppyjä, jotka kyllä oikenevat. Saa olla kiitollinen, kun elämä on taas kohdellut silkkihansikkain, kun kaikki mahdollisuudet sekä hyvään että vähemmän olivat olemassa.

Vanhemmat aikovat ristiä hänet Eliakseksi. Mieleen tulee heti Hietasen Elias, armoitettu ravimies ja nuohooja lapsuuteni Sodankylästä ja Ekokylässä hetken viivähtänyt Elias, joka joi ja elämöikin. Hän laski Himoksella hieman maistissa slalom-suksilla melkein päällemme, kun hänet viimeksi näin. Hyvä nimi muuten vaikka tällaisia konnotaatioita tuleekin.

Poika saa varmasti hyvän kodin ja lähtökohdat elämälleen. Kaksi pikkupoikaa perheessä on mukava yhdistelmä sekin ja kasvattavaa kummallekin. Tyttäreni tosin sanoo, ettei hän ole kärsinyt, vaikka olikin ainoa lapsi.

Ei kommentteja: