21.8.04

Vanhoja muistoja

Olen käyttänyt päiväni hyödyllisemmin kuin pitkään aikaan. Siivotessani sain jotakin järjestystä levykkeisiin ja romppuihin. Minulla on tyttären vanha tietokone tallessa, vanha ja vanha, vain muutaman vuoden ikäinen. Siihen löytyi alustuslevy, jonka ajaminen sai aikaan, että nyt kone tunnistaa myös cd-aseman. Pystyn käyttämään siinä skanneria, jota en uudessa ole voinut tehdä. Siinä voi ajaa ehkä lukuisia sellaisia ohjelmia ja pelejä, jotka eivät toimi uudessa ja joita ostimme poikien kanssa tarjousaltaista. Suoranainen aarre.

Löysin vanhat Ekokylän kotisivutkin levykkeeltä ja nostalgisia muistoja tulvahti mieleeni. Uudella selaimella nekään eivät auenneet aiemmin. Häipyneet tosin ovat ne muutaman kuukauden ajan kirjoittani nettipäiväkirjat, jotka herättivät niin suurta pahennusta, suoranaisen kapinan, että katsoin parhaammaksi poistaa ne. En voi todistaa pitäneeni nettipäiväkirjaa jo vuonna 99. Olisin katsonut mitä pahentavaa niissä oli. Mutta ne ovat nyt bittiavaruudessa. Jäljellä sen sijaan on se laaja privaatti päiväkirja, jota kirjoitin toista vuotta. Se alkoi, kun suhde viimeisimmän naisystävän kanssa oli loppumaisillaan. En uskalla niitä merkintöjä vielä lukeakaan. Se on intiimiä tilitystä. Sen avulla opin saamaan päivittäisen kirjoittamisen nautinnon.

Vanhemmalla tietokoneella sain myös nettiyhteyden. Vanha selain tosin näytti muutamat blogit kummallisen vääristyneinä. Omassanikin tasaus tekstissä oli oikealla. Asennan ehkä jonkin vaihtoehtoisen selaimen sille koneelle.

Tapasin pihalla L:n, jonka perhe asuu täällä. Hän itse on levoton, aktiivinen, ekoihminen tosin. Aivan toisenlainen kuin ekokylän tyyppiasukki. Hänelläkin on ollut ja on fantastisia suunnitelmia, mutta sillä erotuksella, että hän ei ole pistänyt rahojaan menemään. Hän on omin käsin luonut jotakin. Hän on tulinen temperamentiltaan ja sanoo suoraan päin naamaa mielipiteensä.

Hän kertoi esittäneensä täällä, että hän ostaisi tilasta pienen alueen, rakentaisi sille ekologisia asumuksia ja vuokraisi niitä. Mikä loistava idea! Jo rakentaminen toisi toimeliaisuutta ja työtilaisuuksia. Puhumattakaan siitä, että lopultakin saisimme pienasuntoja kolhoosivuosien jälkeen. Minä en ole ollut kolhoosissa viiteen vuoteen, mutta useimmat ovat. Minusta olisi hyvä, että L voisi myös ansaita satsauksellaan. Hän kertoi saaneensa ei:n.

Toopet, tomppelit! Taas! Ajattelin. Kävin kuitenkin puhumassa yhdelle perustajajäsenelle, joka itse on ollut yrittäjä. Sanoin, että tähän täytyy tietenkin tarttua kiinni, eikä päästää tällaista tilaisuutta käsistä. Nainen oli nyt myönteinen ja lupasi yrittää vaikuttaa. Aikaisemmin hänkin on ollut rintamassa vanhojen konservatiivien kanssa, jotka vastustavat liiketoimintaa muka oravanpyörän tänne tuomisena. Heitä on vain muutama, mutta he jarruttavat edistystä. Muilla ei oikein ole edes mielipiteitä, ainakin he ovat suhteellisen vasta tänne tulleita. Harmi kun olen astunut syrjään ja lähden matkalle. Tässä olisi minulle vielä kerran taistelun haaste.

Ei kommentteja: