Mediakeskustelua

Voiko amatöörikirjoittaja saada parempaa palkintoa kuin äskeisestä "salaliittoteoriastani" syntynyttä keskustelua, jonka varsinaiset, itse kannattamani argumentit Sedis esitti postauksessaan. Minäkin olin ajatellut sitä TaantumusMatin kammoamaa kansalaisvaikuttamista, demokratiaa ja sen sellaista pientä, mutta en oikein uskaltanut siinä yhteydessä.

Salaliitosta yritin vähän irvailla itsekseni, koska olen elänyt sellaisessa ympäristössä, mikä suorastaan elää salaliittoteorioilla, tarkoitan ns. vaihtoehtoihmisiä ja erityisesti new agen kannattajia. Tarkoitin, että jos niitä voisi valita, tässä olisi suosikkini, koska se osoittaisi blogimedian merkitsevän ainakin jotakin. Varmaankin päätoimittajat ja muut median strategioista vastaavat pitävät hassuja, ilmaiskirjoittajia merkityksettöminä pelleinä. Kiva olisi olettaa, että näin ei olisi.

Eivät kaikki lukeneet ihmiset ole tutustuneet blogimediaan ja kevyeksi havainneet. Ensinnäkin on suuri joukko tietokonekammoisia ikäisiäni, jotka eivät yleensäkään harrasta nettiä. On varmasti suuria joukkoja ihan fiksuja, jotka vain hämärästi ovat kuulleet aiheesta, vähän skandaalinkäryisesti, Panu Rajalan ja Roosa Meriläisen yhteydessä. Olen tavannut myös monia valistuneilta tuntuvia, jotka eivät ole kuulleetkaan koko ilmiöstä.

Paljon on tietenkin ennakkoluuloisia, jo valmiiksi kaiken tietäviä, jotka eivät mielestään tarvitse tietää, oppia eikä kokea enää mitään.

Minusta ainakin on paljon intiimimpää ja antoisampaa seurata blogeja kuin suurta osaa mediaa, vaikka en uteliaana henkilönä voikaan olla kurkistamatta sinnekin, kun tilaisuus tulee. Koska en ole lukenut lehdistöoppia muuta kuin epäonnistuneen tentin verran, en tiedä onko yleisiä periaatteita sanoman läpimenoon. Jos on, tuttuuden ja samaistumisen tunne voi olla vahva kriteeri. Paljon on pönöttämista yleisön pään yli. Tosin sillä tavallisella yleisöllä ei ole tietopuolista taustaa ymmärtää blogejakaan, jos niikseen on. Eivätkä he saa niistä mitään irti.