Hämähäkki verkossa

Käytin aamupäivän O:n saattamiseksi yhteyteen verkkomaailmaan. Hänellä on kotisivu ja sopimus Inet:in kanssa sähköpostista ja verkkoyhteydestä, josta hän on jo maksanut kuukausia. Häntä ei kuitenkaan ole opastettu kunnolla ja hän on helisemässä vajavaisten tietojensa kanssa. Hän ei ollut saanut edes numeroa, johon kone soittaa. Vanhukselle ei ollut annettu tarpeeksi tietoja.

Yritin kaikkea mahdollista ensin, kun hän ei osannut selittääkään, mitä on tehty ja mitkä ovat tunnukset. Hän ei pidä minua tippaakaan auktoriteettina ja kuka tahansa on parempi, sain sellaisen kuvan. Minulle hän yritti antaa aivan pöljiä neuvoja. Kun hän oli lähtenyt Jyväskylään, selvitin asian yrityksen ja erehdyksen kautta. Nyt hänellä on toimiva yhteys. Silti hän maksaa turhaa, koska ilmaisiakin yhteyksiä on.

Hän on hieman suuruuden hullu, kuvittelee, että nyt liiketoimet aukeavat. Mietin, missä kulkee meidän kunkin rajamme, kun vanhenemme. Mikä on realistista, mikä on toteutettavissa olevaa, missä meillä alkaa heittää. Merkillistä, että tarkkaa rajaa ei ole. Muistan kuinka Tampereen Yliopiston rehtori Paavo Koli, samaa suomalaisten sosiologien sukupolvea kuin Mauno Koivisto, häipyi epärealistisiin ja maanisiin suunnitelmiinsa. Jotakin siitä kerrottiin, mutta ei koko totuutta. En edes tiedä hänen kuolinsyytänsä, oliko se itsemurha. O. haluaisi leikkiä suurten poikien joukossa, neuvotella suurista asioista. Sitä hän on tosin tehnytkin, osin mielikuvituksessaan. Siitä huolimatta en ole kuitenkaan varma. Hän on luultavasti edelläkävijä ja näkijä.

Samaa todellisuuden ja mielikuvituksen rajan heikkenemistä oli James Redfieldin kirjassa Shambhalan salaisuus, jonka vihdoinkin luin loppuun. Sain kirjan vuosia sitten lahjaksi naisystävältäni. Hänen Yhdeksän oivalluksen tiensä oli myyntimenestys, joka jatkui kirjalla Kymmenes oivallus. Niissä kaikissa new agen oppijärjestelmä, joka jo alkaa tosiaan olla sellainen, oli ujutettu banaalin seikkailukertomuksen joukkoon. Miljoonat saattavat ottaa tosissaan nämä teesit, mitä pidän valitettavana. Tästäkö transitiosta Liisa puhui radio-ohjelmassa, ilman, että kukaan sanoi täh, selitä. Paradigmat kyllä muuttuvat, mutta että hengellä alettaisiin vaikuttaa fysiikkaan on pelkkää puppua. Hengen vaikutus on hieman toisenlainen kuin huuhaan kannattajat luulevat. Tietoisuudella on totta kai vaikutusta siihen mitä teemme.

Kävin kylällä hankkimassa matkalippuja ja työkkärissä. Jos työtä löytyy Ruotsista, niin sinne vain. Asunto jää odottamaan minua.

Kotona tapasin erään pariskunnan, joka on neuvottelemassa pientaloalueen uudisrakentamisesta tilastamme erotettavalla tontilla pienen ryhmän kanssa. Sekin on vasta suunnitteluvaiheen alussa, eikä ole tietoa tuleeko siitäkään mitään. Pidän peukkuja. Sanoin miehelle, että on olemassa yhteisökylähanke, sama jota tässä muutama päivä sitten moitin epärealistisuudesta ja kehotin heitä kiinnittämään taloudelliseen puoleen paljon huomiota.

Sanoin, että tiedän heidän postituslistansa. Sieltä voisi löytyä muutama halukas yhdistämään voimansa näitten paikalla jo olevien kanssa. Hehän pääsisivät aloittamaan neitseelliseltä pohjalta ja tekemään työtä itsensä eteen. Silti tässä vieressä olisi yhteisö, jossa olisi suuret yhteistilat ja mahdollisuudet kaikkeen siiheen kauniiseen, josta yhteisökylän perustajat haaveilevat. Minä kehotan: Ottakaa toisiinne yhteyttä.