Kirjoittaa FL, kirjailija, elämäntarinakouluttaja, Marja Myyryläinen Anttolasta Sunnuntaisuomalaisen mielipidepalstalla. Juttu on samantyyppinen kuin hänen aiemmin HeSa:ssa julkaisemansa.
Hän viittaa suureen psyykkiseen sairastavuuteen ja vaikenemiseen kaiken hyvinvoinnin keskellä ja antaa lääkkeeksi avautumisen. Hän puhuu omista kokemuksistaan kouluttajana, kuinka luurankojen esiin ottaminen ja sukupolvien jatkuneen puhumattomuuden katkaiseminen auttaa. Hän antaa lääkkeeksi kirjoittamisen ja elämäntarinoiden tekeminen.
Hän puhuu varmaan asiaa. Sivuhuomautuksena voi sanoa, että jokaisella ei ole kieltä. Vaikka suullinen ilmaisu käy ja asiatekstien tekeminenkin, siitä on vielä pitkä matka todelliseen itseilmaisuun. Meillä keskiluokkaisilla se jotenkin käy, mutta suuri osa mieleltään sairastuneista on huonompiosaisia, joilla tämä kanava ei ole käytettävissä. Silti potentiaali on valtava, kuten minäkin olen väittänyt. Myyryläinen on fiksoitunut paperisiin omakustanteisiin. On varmaan mukava tunne pitää omaa kirjaa käsissään, mutta hengentuotteensa kauppaaminen tuntuisi vähän nololta. Kallistakin paperijulkaisu taitaa olla.
Myyryläisellä on oma yritys ja koulutuspaikka. Hän tietenkin haluaa edistää omaa liiketoimintaansa ja saada asiakkaita. Kaikki on tietysti mitä suotavinta toimintaa. Toivoisin vastaavan edistyvän ja siirtyvän myös kansalaisopistoihin ja oppilaitoksiin ja nettiopistoihin. Välttämättä ei organisoitua toimintaa edes tarvita, on Pinserin blogiyhteisö opettanut. Vapaana ja kahlitsemattomana kansalaistoimintana menestys on ollut hyvä. Silti ei tuotteistaminen olisi pahitteeksi.
Kansanvalistusseuran kirjeopisto Orivedellä, jonka yksi kouluttajista myös bloggaa, voisi hyvin järjestää blogikirjoittamisen opetusta, koska sillä on jo valmis organisaatio toiminnalle. Olen ihmetellyt sitä, miksi koulutusta ei (tietääkseni) ole.
Olen ihmetellyt KunKirjoitan-blogin suhteellisen vaatimatonta menestystä ja matalaa profiilia. Onhan kirjoittaja sentään ammattilainen ja sisältö on korkeatasoista. Jos menestys olisi parempi, olisiko jo syntynyt blogikirjoittajakoulutusta? Olen itsekin osallistunut KV-seuran luovan kirjoittamisen nettikurssiin. Aloitin samoihin aikoihin bloggaamisen, joka kyllä hakkasi mielestäni kurssin mennen tullen, vaikka kurssi sinänsä oli hyvä. Opettaja oli hyvä ja toisiansa tapaamattomien osallistujien välille syntyi ihan hyvä kurssitunnelma.
1 kommentti:
Vaikuttaisi ettei KunKirjoitan lue muita blogeja. Hän ei saa vaikutteita eikä omaksu verkkolokimaailmassa toimivia kirjoitustapoja. Voin tietenkin olla väärässä, mutta näin äkkiseltään se tuntuisi selvimmältä syyltä aliarvostukseen.
Hyvällä paperikirjoittajalla voi olla kova työ oppia toimiva digitaalikirjoitustapa.
Tommi(pommi)
Lähetä kommentti