23.7.04

Turhauttavan vähän tekemistä

Eivät työt paljon painaneet. Porukka siltä osastolta, minkä vuoro olisi ollut, on painunut vähiin. Vakituinen ruohonleikkaaja on saapunut pitkältä matkaltaan, mutta kommentit olivat vähissä. Kyllä hän kuitenkin hymyili tyypillisen pidättyväiseen tapaansa. Sain kerrankin antaa makkaraa grillattavaksi, kun eiliseltä retkeltä oli jäänyt, harmi vain, että suurimmat makkarafanit eivät olleet vuorossa. Nämä miehet suorastaan rakastavat makkaraa. Päivä on muutenkin vain vajaa, koska en ole täysaikainen työntekijä.

Fiilikset tulivat vähän paremmiksi, kun iltapäivällä menin metsään karsimaan ja katkomaan rankoja. Oli kuumaa ja kivennäisvesipullo tyhjeni äkkiä. Selkä jäykkeni jo reilun tunnin sahaamisesta. Saan ottaa näistä ylitöistä flexim-vapaata, kuten näyttävät tekevän osaston muutkin työntekijät. Se korvaa osittain pientä palkkaa ja puuduttavia työoloja, joissa luovuus ei paljoa kuki.
Tosin puhuimme ainoan eilen paikalla olleen työtoverin kanssa hieman luovuudesta, kun hänellä on taiteellinen asiakas, joka valmistelee jumppasaliin kuvanäyttelyä. Sanoin, että omalaatuisuudessaan ja mahdollisessa taiteellisuudessaan ne kuvat ovat "sairaalamuseotasoa", originaalisuutta, jonka jo luulin kaikonneen modernien lääkkeiden myötä. Kollegakin piti kuvia lahjakkaina. Sanoin, että hän voisi ottaa selvää esimiehiltään, voisiko näyttelystä tipsata lehdistöä. Sairaalaympäristössä yksilön identiteetin suojakysymykset ovat tavallista kinkkisempiä. Sanoin, että V:n (ja minun) sahapukki on myös esimerkki luovasta prosessista ja siitäkin voisi tehdä vaikka juttua ja samalla puffata mahdollista ulkotöitten tuotetta. On puusepänverstaallakin omakustannushintaan myytäviä artikkeleita, miksei muuallakin. Kollega piti ajatusta aivan mahdollisena, mutta uskon esimiehen töihin palatessaan torpedoivan asian. Minun ongelmani se ei enää ole, koska työsuhteeni loppuu pian.


Ei kommentteja: