Jumalan lapsila on oikheus saarnata synnit antheksi toisilhen. Vaikka sinula ois synnit ihan veriruskiat, vaikka sie oisit ollu täälä maan päälä vaikka murhamies, mutta ko sie kavut, niin sinula on oikheus päässä Taivasthen valtakunthan. Jeesuksen Kristuksen pyhä sovintoveri on sinut vapauttava ja sie pääset siihen riemuitsevain joukhon viimisellä tuomiola. Eri asia on sitte miten maalinen oikheus päättää, jos sie oot täälä pahoja tehny. Mutta sinullekkin on taivasosa varattuna. Siitä voit olla varma. Jeesuksen Kristuksen nimesä, synnit antheksi! Jeesuksen Kristuksen nimesä, synnit antheksi.
En ole ikinä ollut lestadiolaisissa seuroissa, olen tosin kuullut niitä radiosta ja kuullut tätini puhuvan uskonasioita. Yritin tähän muistella ammoin kadottamaani murretta ja rekonstruoida tunnelmaa kuin motoksi seuraavaan postaukseen, jossa muistelen sodan jälkeisen Lapin kirkonkylän elämää pienen maalaispojan kokemusten kautta, aikuisen perspektiivistä. Minun muistini mukaan Sodankylän kirkonkylässä ei sanottu pitkinä sananloppuisia umpitavuja. Sanottiin antheksi eikä antheeksi, vaikka ero on hiuksen hieno. Jätin myös pois kaksoiskonsonatteja, vaikka minun kotonani puhuttuun murteeseen nähden, se ei ole ihan luontevaa. Mutta jo naapurissa puhuttiin ehkä näin.
Nykyinen kotipitäjäni, Keuruu on murrealueiden rajalla, ja täällä kuulee niin savoa vääntäviä kuin yleiskielen puhujia. Jo sadan vuoden ajan on sanottu, että Keuruulla puhutaan parasta suomea. Tänne tulivat säätyläiset oppimaan hyvää kansankieltä. Akseli Gallén-Kallela on maalannut täällä ja hänen mukanaan tuli muita. Nuorisoseuraväki on kokoontunut aatteellisille kesäpäiville ja ylioppilaat tekivät tänne kesäretkiään. Täällä vaikutti Suomen sävelletyin laulurunojen tekijä Einari Vuorela ja myös vanha Olavi Paavolainen.
Aivan samalla lailla, laaja Sodankylän pitäjä piti ja pitää varmaan edelleenkin sisällään eri murteita puhuvia. Sodankylän järvikylissä puhutaan erillä lailla kuin Uudenmaan läänin kokoisen kunnan pohjoisosissa. Aikoinaan pitäjä on ollut vielä paljon laajempi. Vanha mejän kieli Torniolaaksossa kuulostaa ihan lapsuuteni murteelta, vaikka joissakin vokaalien ja konsonattien pituuksissa olisikin vähän eroa.
Impulsiivinen maalainen
2 kommenttia:
Saanko muuten sanoa, että nämä muisteluksesi suvustasi ovat todella kiehtovia, toivottavasti jaksat joskus toistekin niitä laittaa tänne. Minusta on aina hauskaa kun ihmiset kertovat suvustaan. Tuskin monikaan tajuaa, miten monta "elävää romaania" meillä on ollut oikeus tuntea sukumme myötä..
Mutta ajattele kuinka miinoitettua on kertoa elävistä ihmisistä! Kuolleisiin on jo vähän perspektiiviä.
Minun on vähän helpompaa, kun olen jonkinlainen erakko. Ekokyläläiset ovat varmaankin luovuttaneet, kun he ovat havainneet, etteivät voi minulle mitään. En edes usko, että tuttavat ja sukulaiset näitä lukevatkaan.
Sen sijaan luulisi, että muistelukset sodan jälkeisestä Sodankylästä ovat vähän kuin kulttuurihistoriaa, mutta yhtään kommenttia sieltä ei ole tullut. Ehkä siellä ei ole tietokoneita. Myöskään Keuruulta ei ole kuulunut inaustakaan, vaikka olenkin kommentoinut paikkakunnan asioita, ei rohkaisua tai protestia. Luulisi, että moni kuitenkin joutuu sivuilleni googlettamalla.
Olen kommentistasi ja rohkaisustasi enemmän kuin kiitollinen. Hyvää kesän jatkoa Sinulle ja meille kaikille parempia ilmoja!
Lähetä kommentti