6.7.04

Aliisa

Katsoin legendaarisen Aliisan tv:stä, vuodelta 1970. Olihan se hyvin tehty, puhe oli luontevaa, toisin kuin aikaisemmissa suomalaisissa elokuvissa, joissa se oli deklamointia, lausuntaa. Vanhempi lausuntataide, olipa se sitten itse kuuluisien runoilijoidenkin esittämää, kuulostaa nykyään hieman pateettiselta ja ylidramaattiselta. Sitähän on tullut paljon pyhisin Sininen laulu-ohjelmasarjassa.

Hieman Aliisa seurasi Suomi-filmien perinteitä kun juoni oli tehty lapsekkaaksi.Aliisalla sentään oli Kansanlehtikin hyllyssään. Aliisa vaikutti älykkäältä, mutta samalla kun häätö tuli, ei ollut luontevaa, että hän siihen suostui siinä samassa ja meni kiinaamaan tavaroineensa ystävättärensä hellahuoneeseen. Kyllä hänen olisi pitänyt tietää jo silloin olemassaolevista vuokralaisen oikeuksista ja varmasti kaupunki olisi järjestänyt hänelle uuden asunnon. Olen itse ollut sosiaalitarkkaajana neljä vuotta filmin valmistumisen jälkeen, eikä sosiaalisvengi sentään niin alkeellista ollut. Ja se että hän pelkäsi turvautua huoltoapuun ja huoltolautakuntaan ei ollut enää tuolloin uskottavaa. Muuten filmi oli hieno ja vaikuttava.

Olen lueskellut Suomen kulttuurihistoria 4:ää. Se on Tammen kustantama ja kertoo ihan viime vuosikymmenistä.

Siinä sattui olemaan mainittuna eräs ekokyläläinen R. Hän oli kaverinsa Kati Peltolan kanssa ollut menossa ravintolaan, mutta joutunut käännytetyksi ovelta. Siitä kimpaantuneina tytöt perustivat Yhdistys 9:n, joka oli yksi kuuluisia 60- ja 70-luvun yhden asian liikkeitä. Vieläkin naispareja varmaan käännytetään ravintolan ovelta, mutta muuten nämä radikaalit kapakkitappelijat ja heidän kaltaisensa saivat paljon aikaan. He päätyivät vaikutusvaltaisiin asemiin yhteiskunnassa ja useimmat hiljenivät. Ilkka Taipaleella ei liekki ole sammunut ja hän tekee edelleenkin tärkeää työtä syrjäytyneiden eteen. Kyllä hän sitten onkin rakastettu henkilö heidän parissaan.

Ei kommentteja: