Älyköt kertovat merkittäviä tarinoita toisilleen

Tulevaisuuden tutkijan tarina

Mika Mannermaan matka muuttuu puolesta välistä alkaen, päähenkilön ensimmäisen, Keski-Eurooppaan tekemän moottoripyörämatkan jälkeen suorastaan hyväksi. Toisella matkalla hän on etupäässä Lapissa.

En tiedä kuinka paljon avainromaani, kirja on. En tunne Mannermaata enkä vihreän liikkeen historiaa. Jos se on avainromaani, se on sitä hämmästyttävän paljon. Se vähä, mitä tiedän, tuntuu stemmaavan.

Vihreän liikkeen historia ja analyysi vaikuttaa suorapuheiselta ja esittää kiusallisen totuuden yhteiskuntaa muuttavan liikkeen muuttumisesta systeemin pyörittäjäksi. Mutta silti se on varmaan vain osa totuutta.

Päähenkilön tapaamiset Lapin ja Norjan turistireittien kapakoissa saavat aikaan filosofointia puolueitten rappiosta. Hänen kohtaamisensa Inarissa kaljaa kittaavien Lapin miesten kanssa pohtii jopa minulle läheistä ekoyhteisöjen teemaa, tulla toimeen vähemmällä, mutta kuitenkin tehdä osan ajasta relevanttia työtä eikä rasittaa yhteiskuntaa.

Mukaan on ympätty seksikohtauksia, mm. eksoottisen, ”peräkammarin” tytön kanssa, joka osoittautuu kirjallisuutta ja kulttuuria harrastavaksi ja tajuntaa laajentavien huumeiden käyttöä romanttisesti kokeilevaksi. Selvästi päälle liimattu kohtaus, muuten.

Päähenkilön mieltä vainoaa se epäoikeudenmukaisuus, että hänen pitkään kestänyt avioliittonsa on äärimmäisen vähäseksinen. Vaimo ei halua puhua eikä sänkyleikkiä.

Kuvaus päähenkilön konfliktista aineensa tulevan professorin kanssa voisi olla lähes yksi yhteen todellisuuteen. Päähenkilö voisi olla kirjan kirjoittajan melkein identtinen kopio. Hän on tutkijana saavuttanut melkein kaiken. Hän on alansa huippunimi pienessä maassaan ja tiedeyhteisössä.

Moottoripyöräilyn välineellinen idea tulee hyvin valoitettua. En ole kuullut Motoristiakatemiasta, mutta se vaikuttaa todelta. Kirjassa esiintyy monia tunnettuja henkilöitä nimillä. Isä Ambrosius on kuvattu varsin totuudenmukaisesti yhtenä kavereista. Hänen hahmonsa on mediasta tuttu.

Päähenkilö on joutunut nihilismin tilaan, eikä hän jaksa uskoa enää juuri mihinkään. Sieltähän se lopulta tulee myös uumoilemani uudelleen kohtaaminen nuoren tutkijanaisen, Lauran kanssa, ja jää avoimeksi tuleeko tästä uusi pysyvä suhde ja onko siitä pelastajaksi päähenkilön kokemalle vieraudelle ja pirstaloitumiselle keski-iän kriisissä.

Kirjan tulevaisuudentutkimusta ja yhteiskunnan tilaa koskevat pohdinnat ovat erittäin kiinnostavia ja varmaankin monessa mielessä paikkansa pitäviä. Silti päähenkilö kuuluu niihin, ystäväni Olavin inhoamiin, suunpieksäjiin ja tietäjiin, joita maa on täynnä. Hänen menneeseen historiaansa kuuluu tosin osallistuminen myös ruohonjuuritason kansalaistoimintaan, mutta sekin taitaa olla juuri sitä suun toimintaa ja vaatimista, mikä ei ole meidän silmissämme enää korkeassa kurssissa. Tämän tulevaisuudentutkijan mielestä maaseudun autioituminen ja keskittyminen kasvukeskuksiin on itsestään selvää.

Vaikka en tiedä tuon yllä olevan kirja-analyysin laadusta, minusta menetelmä, että kirjan lukemisesta voi kirjoittaa blogireportaasina, oli jännittävä kokemus.

Vaalien tarina

Samaan aikaan Suomessa suoritettiin Euroopan parlamentin vaalit, jossa valittiin MEPpejä elimeen, josta tavallinen kansa ei tiedä mitään, osallistumaan päätöksen tekoon hämäräksi jäävällä tavalla. Kansa ei tiennyt, mistä äänestettiin. Se vain äänesti henkilöitä, jotka tuntuvat luotettavilta edustamaan meitä, päättämään puolestamme jostakin.

TV:n kasvattavat tarinat

Eilinen tv-ilta oli varsin antoisa. Pohjantähdessä tuli viiltävä kuva parista yrittäjäperheestä odottamassa, turhaan asiakkaita. Mietin käsityöläisen ja pikkutaiteilijan säälittävää kohtaloa esineitä pursuavassa maailmassa. Maailma on laatutuotteitakin pullollaan. Ehkä tarinat auttaisivat myös tavaroiden myynnissä? Ilta oli merkittävien tarinoiden juhlaa.

Jakso, joka kertoi Romanovien loppuvaiheista sisälsi paljon historiaa selittävää tietoa kiinnostavasti. Euroopan isän, Tanskan köyhän kuninkaan vesat levittäytyivät kaikkialle Euroopan hoveihin ja olivat mukana historian jännittävissä vaiheissa. Kuningassukujen jäsenet kertovat tarinat. Myös Sininen laulu oli upeaa, kotimaisen lähihistorian kerrontaa, uudella tavalla. Mukana ovat parhaimmat asiantuntijat sanomassa viisaimpia sanoja.

Näin silti vain osan päivän tv-tarjonnasta, sillä pesin ja kuivatin ison pyykin ja olin myös pajalla puuhaamassa. Tein virheen raivaussahan kanssa ja siimakasetti juuttui ikävästi kiinni, mikä tompeluuteni keljuttaa edelleenkin.

Mietin erinomaista ja kasvattavaa public tv:n tarjontaa. Mitkä olivat näiden hyvien ohjelmien katsojaluvut, kun kilpailevat kanavat tarjosivat hömppää ja kaunis ilma ja elämä muualla houkuttivat? Tuskin näitä erinomaisia ohjelmia voisi tarjota pakollisina, eivätkä ne kuitenkaan varmaan puhuttele kuin kaltaisiani, koulutusta saaneidenkin vähemmistöä, joilla ei ole varsinaista sosiaalista elämää. Silti kiinnostavia nimikkeitä jäi vielä näkemättä. Muuten, eilen tullut uusi osa laatusarjasta, joka kertoi Islamin maailmasta, tuli pinnallisuuden Mekasta, USA:sta.

Blogit

Tommi P. pohtii kiinnostavasti mielestäni juuri tätä samaa eliittisyyden kontra rahvaan teemaa omassa blogijaksossaan. Blogien esihistoriasta on ilmestynyt pätevän tuntuinen suomenkielinen esitys Sedis blogissa. Jään kiinnostuneena odottamaan nykyhistorian osuutta.

Itse olen esittänyt linkkejä, toistaiseksi kokoamatta antroposofian kritiikkiä. Linkeissä on paljon kiinnostavaa tietoa, mutta en tiedä onko se hetkauttanut yhtään lukijaa tässä muutenkin niin runsaassa mediatarjonnassa. Luin linkeistä, kuinka antroposofialla on yhteyksiä natsismin juuriin, mitä teemaa joskus aion käsitellä ja kaivella samoin kuin muitakin antroposofian kiusallisia piirteitä.

Minua on muuten kiusannut kuinka teemat katoavat tekstimassan joukkoon ja olen pohtinut onko olemassaolevassa blogger-julkaisujärjestelmässä keinoa tuota tulvaa hieman järjestää. Epäilen, että on, mutta minulle on jäänyt epäselväksi kuinka. Hauthan sitä tosin hieman tekevät, mutta samalla bagatellisoivat ja vääristävät.

Eilinen tv-tarjonta kuvastaa tarinayhteiskuntaamme oivallisesti. Tarinoita kerrotaan niin paljon ja eri yhteiskuntaluokille, että mitään yhtenäistä Suomen laulua ei muodostu. Älymystölle on omat tarinansa: kulttuurista, politiikasta, historiasta ja älyttömystölle omansa: viihteen ja urheilun. Eivät nämä elä koskaan kohtaamatta toisiaan, mutta pääsääntöisesti kyllä. Älymystö tekee kyllä eskapaadeja, Mannermaan lailla joka suuntaan, mutta tuskin toisinpäin.