20.5.04

Vastuun paino

Vastuu meinasi taas vähän ahdistaa, mutta nukkuminen helpotti. Häviän sitäpaitsi harmittavasti keskenkasvuiselle rallipelissä, vaikka olen vääntänyt rattia jo aika monta vuotta. Kävimme kylällä noutamassa pojan pyörän ja ostoksilla. Minä kyyditin menomatkalla. Ajoimme sairaalan ohi. Tukkipino tien vierellä vähenee kaiken aikaa. Lupaako se savotan alkamista pian ja sitä myöten potilaille ja minulle mielekästä askaretta. Huomenna pitäisi keksiä tekemistä yhdelle ryhmälle. Sitten on taas vapaata.

Eilen suunnittelimme kesäkauden yhteistä ohjelmaa. Se jo muistutti vähän sellaista mielihyväväritteistä toimintaa, jota olisin halunnut enemmän ukkeleille, onkimista, retkiä, ulkopelejä,makkaran grillaamista, juhlia. Ehkä niitten organisointi vaatii liikaa ja katsotaan, ettei ole hyvä tarjota makeaa mahan täydeltä. Potilailla on sairaudessaan kestämistä tarpeeksi, he ovat muutenkin taantuneet lapsen asteelle. Mielestäni hemmottelu ei haittaa. Työt nyt ovat mitä ovat.

Odotan jonkin verran Marketan päivityksiä. Jos en muuten, niin ihmetelläkseni maailman menoa ja keski-ikäisten hullutuksia. Hän on nyt Oshon meditaatiokeskuksessa Intiassa. En muista onko tuo guru enää fyysisesti keskuudessamme. Eikö hän ollut sama, joka keräsi Rolliksia ja joka karkoitettiin USAsta. Mitä suurempi huijaus, sitä parempi menestys. Samaa sarjaa kuin Sai Baba. Kuvaan kuuluu, että sanomassa on aina jotain oikeastikin syvällistä tai siltä kuulostavaa. Minä tosin en ole näihin juttuihin perehtynyt ja puhun ennakkoluulosta.

Ei kommentteja: