Nytkään en tunne olevani kehäraakki vaikka haloin eilen vielä enemmän puita kaiken kuumuuden keskellä. Mutta, koska emme ole tulleet mielestäni tänne kärsimään, kävin tiuhaan tahtiin järvessä jäähdyttelemässä ja nauttimassa yhdestä maaseudun halvoista huveista. Työmoraali kyllä, mutta työstäkin tulee nauttia.

Tuntuu mukavalta ajatella, että samassa iässä, kun isäni oli sängyn pohjalla valittava, uskovainen ukko, itse elän vielä täyttä miehuutta. Koska se laaki sitten tulee, sitä en voi tietää. Luin viime viikon Newsweekistä statin-nimisistä kolesterolilääkkeistä, joista aion kysyä lääkäriltä, kunhan saisin aikaiseksi mennä mittauksiin. Nyt kun mitään ei tunnu sydämessä, ei myöskään huoleta.

On jotenkin alentavaa, kun seksuaalisuus ja pariutuminen muodostavat niin suuren ja tärkeän osan elämästämme. Pitäisi sitä olla muutakin mielessä. Seksuaalisuudesta muodostuu korvike suuremmalle kaipuulle olla merkittävä ainakin jollekin. En halua puhua yhteisöllisyydestä ns. yhteisöasukkaana, koska en pidä tätä vielä kovinkaan onnistuneena. Vaikka epäonnistunut tämä kokeilu ei missään nimessä ole. Tämä on yksinäisten ja rikkinäisten sielujen kokoontumispaikka.

Seksuaalinen antaminen ja saaminen ei ratkaise eikä sinetöi mitään. Hirveän vähän se myös lähentää ja poistaa yksinäisyyttä mutta tekee sen vähäksi aikaa siedettäväksi. Se on kuin lääkettä, joka poistaa oireet, mutta ei paranna.

En paljon kadu tekemiäni asioita elämässäni enkä juuri tekemättömiäkään, vaikka pientä haikeutta onkin aika ajoin. Seksuaalisuuteen liittyy kyllä jokin hämärän hetki. Seksuaalisuus on sinänsä niin voimallista, että ymmärrän, että ainakin mies on joskus valmis naimaan kaikkea mikä liikkuu. Parasta kuitenkin on, että se jää mielikuviksi, koska niissä ei ole mitään pahaa. Mielikuvat eivät oikeastaan ole korvike vaan se pääasia.

En ole koskaan pettänyt enkä käynyt prostituoidulla, vaikka kerran oli tipalla Lontoossa, mutta onneksi poliisisetä nosti heristävää sormeaan ja jäi menemättä. Oikeasti jäi. Tämä muistuttaa suuren ruotsalaisen kirjailijan Ivar Lo Johansonin nuoruudenkokemusta, jolloin hän oli juuri astumassa lehmää, kun äiti tuli navettaan ja hän tuli järkiinsä. En ole vakuuttunut, että Ivarille kävi näin onnellisesti. Sekään ei olisi tehnyt häntä tippaakaan huonommaksi ihmiseksi.

Silti olen kiinnostunut tietämään mitä ihmisten päässä liikkuu kaikenlaisissa tilanteissa. Mikä saa meidät antautumaan vaaroihin, joita on varsinkin seksuaalisuudessa?