Eilen iltapäivällä tein muutaman tunnin traktoritöitä. Sillä aikaa naapuruston koko poikalauma, (4-5 kpl), oli pannut hyrskyn myrskyn, rakentanut liikuntasaliin majoja ja raahannut sinne huonekalujani ja petivaatteitani, juuri sellaista mitä ei saisi tehdä. Mutta kannattamani poikaenergian kukkimisen sallimisen kannalta en ruvennut kovasti huutamaan. Pian ympäristö oli villin vesisodan mainingeissa, mutta koska hauskaa oli, annoin sen tapahtua.

Tänään on edessä vielä herkkujen osto, viimeistä kertaa. Sitten saa alkaa askeettisempi kausi. Matkat ja ostokset ovat verottaneet varmaan satoja euroja ylimääräistä, mutta onneksi on vielä rahaa. Pelkällä Kelan päivärahalla ei pitkään juhlittaisi. Se ja asumistuki ovat olleet ainoa tuloni jo vuosia, mutta sillä on pärjätty hyvin tässä ympäristössä. Edellytyksenä ovat kyllä olleet vanhat säästöt. Niitten avulla olen ollut myös Ekokylän merkittävin sponsori.

Aurinkoiset ilmat ja sade saavat puutarhan kasvit kasvamaan ihan silmissä. Katteen ansiosta ei ole isompaa kitkemistyötä. Puutarhassa on ilo käyskennellä ihailemassa luonnon ja ihmiskätten työn jälkiä.